Laivalla kirkolle.

Kaisa Eerolan nuorin poika Antti kirjoitti veljelleen Haapajärvelle:
Muistan kuinka Äiti oli ahkera tuplatäkkikangasta laittamaan. Monet ihmettelivät hänen nerouttaan siinäkin,kun sen kutominen on harvinaista.
Useat kävivät katsomassa sen kutomista ja aikoivat tulla oppimaan.
Myllyn emäntä kun kävi ,niin hän sanoi: "se on arvokas muisto" kuka olisi voinut aavistaa,että se niin pian muuttuu muistoksi ehtimättä sitä edes valmistaa. Kaikki pitivät kummana,kun hän osasi sitä kutoa,kun oli kulunut 30 vuotta edellisen tuplatäkin kutomisesta.
Lauantaina 27.kesäkuuta 1925 Kaisalle tuli vieraita Haapajärveltä autolla: Leppäniemen koko väki, Himolan Fransu emäntineen. Törmälän emäntä ja Nokareen Anna tulivat seuraavana päivänä ja jotkut kävivät vaan kahvilla,heitä olivat Argilander emäntineen ja poikansa kanssa ja Törmälän Jussi,jotka olivat kirkolla.
Kaisa oli kovasti iloinen vieraista. Hän näytti vieraille kankaan kutomista kun he sitä tahtoivat.
Seuraavana aamuna su 28.6.25 Kaisa herätti vieraat jo ennen 4. Hän oli laittanut evästä laivamatkalle ja joimme lähtiessä kahvit.
Vähän aikaa odotettuaan lähti laiva (s/s Ylä-Keitele pituus n.30me ja lev 6 me)
Keitelepohjasta kohti Viitasaaren kirkonkylää.
Ilma oli erittäin kaunis ja lämmin,joten olimme melkein koko matkan yläkannella. Meillä kaikilla oli niin hauskaa.
Kirkolle päästyämme menimme Narisen kahvilaan juomaan kahvit.
Toiset vieraat ja isännät lähtivät hautausmaalle ja kirkkoon, pyhäpäivä kun oli,ja toiset katselivat kirkonkylän nähtävyyksiä.
Paluumatkallakin kaikki vieraat isäntineen istuivat yläkannella ja nauttivat maisemista ja toistensa seurasta.
Tuskimpa kukaan osasi arvata sitä,että Kaisa nukkuisi pois seuraa- van päivän iltana. Vieraat olivat Mattilassa 2 yötä.

Kaisan viimeinen talvi 1925

Kaisa Eerola vietti viimeisiä elinvuosiaan välillä Haapajärvellä Eerolassa ja välillä Viitasaaren Mattilassa. Miehensä Antin kuoleman jälkeen -21 hän jopa mietti Mattilasta luopumista eli
sen myymistä.
Kovana työihmisenä tunnettu Kaisa oli monessa mukana mitä nyt maatalossa työtehtäviä oli.
Talvella -25 hän kehräsi lankoja Eerolassa ja huhtikuun lopulla kyyditsi hänen tyttärensä Seidi hänet Mattilaan. Mattilassa Kaisa ryhtyi hakkaamaan halkoja. Hänellä oli ollut pitempäänsydän- sairautta ja hänen piti saada laihdutettua itseään. Useamman viikon aikana halkoja hakatessa liiteri tuli täyteen. Tämän jälkeen hän poikansa Antin kanssa latoi kiviaitaa monta
sataa metriä( tieto löytyy Antin muistiinpanoista).
Tämän jälkeen Kaisa ryhtyi värjäämään lankoja ja rupesi laittamaan kangasta kangaspuihin.Tämä oli Kaisan viimeinen kangas ja se jäi häneltä kesken. Vahvan monitoiminaisen voimat
alkoivat ehtyä. Kesäkuun 29. päivän iltana Kaisa nukkui pois Mat- tilassa.
Haapajärvi-kirja s.233:n mukaan Täkänäntekijä vertaansa vailla oli monitoiminainen Kaisa Eerola, joka suunnitteli itse kaikki mallinsa ja kudoksensa. Eerola oli aikaansa edellä olevatalonpoi- kaisnainen vuosisadan alussa.
Täkänä kuuluu vahvistettuihin kankaisiin, ts. siinä on päällekkäin kaksi kangasta,jotka kiinnittyvät toisiinsa kuvioiden rajakohdista. Täkänän kuviot poimitaan lastalla, ja ne voivat olla erittäin vaihtelevia ja monipuolisia. Täkänää kudotaan yleisemmin villa- ja pellavalangoista ja sitä käytetään pääasiassa seinävaatteena.(Monitaito-kirja)